Minun päähän on pinttinyt vuosien aikana muutama kaunis unelma ja haavekuva paikoista, jotka haluaisin kokea. Yleensä kuvia ovat värittäneet kirjat ja elokuvat. Valitettavasti näihin paikkoihin on mahdotonta enää päästä, mutta koetan nyt sanoiksi pukea, että mikä mua, viehättää ja inspiroi ja miksi.
Minulla on aina unelma ollut päästä Venäjälle. Siihen 1800 -aikoihin, sinne puoleen väliin, kun ihmisissä alkoi kyteä vallankumous aate, mutta hovi oli vielä olemassa. Haluaisin nähdän sen teatteriväen, vossikat ja upeat puvut joita ihmisillä oli. Arkkitehtuurin, baletin ja, jotenkin myös sen ihmisten eriarvoisen kurjuuden joka johtui sääty-yhteiskunnasta, joka jatkui Venäjällä aika myöhään. Myös euroopassa nämä samat teemat minua houkuttaa, mutta jotenkin kaikkien kirjallisuuden helmien vuoksi, kuten rakkaan Nikolai Gogolin takia haluaisin kohdata nämä kuvaukset Venäjällä.
Keski-Euroopassa taas haluaisin nähdä teollisuuden tulemisen. Sen kun ihmiset ovat innoissaan kehityksestä, ja kaikesta tehtaan hienouksista. Haluaisin kyllä nähdä nämä asiat myös Tampereella. Euroopassa teollisuuden kehityttyä, synty myös upeita taidemuotoja. Kokeiluhenkeä ja kansainvälisten suhteiden lisääntymistä. Myös se että ihmiset ammentavat muista maista taidetta on kiinnostavaa. Olisi niin hienoa nähdä Montmartre täydessä arjen tohinassa. Samalla kahvikupposella suuria taiteilijoita ja näyttelijöitä. Ilmapiirissä on kuhinaa ja jännitystä tulevaisuudesta. Tunnelmass on myös sodan vire..
En voi jättää mainitsematta haavekuvistani Egyptin kultakautta ja tuhoa. Mika Waltari on kuvannut asiaa niin upeasti, että se piirtyy väkisin mieleen. Kaikki upeat vuosikausien ajan rakennetut patsaat loistossaan. Erilaiset ammatit, jotka keskittyvät valtakunnon ylläpitoon (kuten kirjurit ja ylipapit). Kaikki se muoti ja asiat joita ihmiset pitävät kauniina. Kaikki se jumalten määrä. Ja Niili. Upeana polttavassa auringossa.
Käsitys Amerikasta on värittynyt osaksi historian takaa ja Tuulen Viemäästä. Se minua jotenkin kiinnostaa myös. Rautateiden valmistus ja uusimaa. Saluunat joissa on omat pianistinsa ja tansijatteret can-can mekoissaan. Kultakuume ja intiaanit. En halua nyt miettiä kaikkea vääryyksiä jota tuohon historiaan kuuluu alkuperäisasukkaiden osalta. Tietäähän sen jok'ikinen
Amerikka myöhemmin sanotaanko siinä 1900 -alussa kiinnostaa musiikin suhteen. Jazzin ja Bluessin synty. Kantri. Gospel ja Elvis. En nyt osaa sanoa mikä siinä on niin coolia.
Sitten 50 -luku, ulkoilma leffateatterit. drive-in rullaluistin burgeripaikat ja Fluxus taiteen osin. Voi haluisin niin nähä New Yorkin kadut silloin.
Haluaisin myös palata ajassa 1990 -luvulle Itä-Suomeen. Omaan kyläpahaseeni. Ostamaan karkkia lähikaupasta. Mennä uimaan, joka päivä. Juoksennella metsissä. Laulaa koko ajan. Rakentaa suuren suurta kaupunkia lentopallokentän hiekkaan. Olla tietämättä pahoja sanoja ja ilkeitä asioita. Kiivetä pihkaiseen pihakuuseen. Istua rantakivellä ja katsoa horisonttiin, ja kuvitella millaista on asua kaupungissa. Tuijottaa metsänvihreyttä ja vapautta silmän kantamattomiin. Katsella tähtiä lumipenkasta johon on kaatunut luistimilla. Olla pieni ja mahtua joka paikkaan. Olla ilman velvotteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti