sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Analyysi Nathalie Djurbergin ja Hans Bergin teoksesta Iglu

Käytiin koulun kanssa Helsingissä viime torstaina katsomassa taidetta. Meidän kakkosvuotisten piti kirjoittaa yhdestä näyttelystä tai teoksesta essee. Mä tein Nathalie Djurberin ja Hans Bergin näyttelyn yhdestä teoksesta. Näyttely oli Taidehallissa ja oli aivan mieletön. Näyttely taisi olla 10.11 asti siellä. Animaatioita ja hienoa musiikkia. Kantsii käydä kattoo.

Nathalie Djurberg ja Hans Berg: Iglu                                                           Ruut Luoto

Iglu on Nathalie Djurbergin on  yksikanavainen stop-motion animaatio, jossa värikkäät jäätelötikut sulavat ja katkeilevat. Hans Bergin säveltämä musiikki vaha-animaatioon tuo mieleen kolkkoa talven tunnelmaa ja leikkisyyttä. Teos on installoitu pakastearkun sisään, jota katsotaan ylhäältäpäin. Pakastimen sisällä olevat kaiuttimet ja näyttö tekevät katsomiskokemuksesta intiimin, mutta samalla yhteisöllisen katsojien ollessa liki toisiaan nähdäkseen teoksen. Oletan että teoksen nimi, Iglu, viittaa osittain tähän veistosmaiseen  installointiin ja siihen, miten ihmiset katsovat lähellä toisiaan työtä.
Toisin kuin Nathalie Djurbergin muut teokset, Iglu ei ole samalla tavalla groteski ja inhontunteita herättäviä. Teoksessa on silti Djurbegin tuotannossa tuttua valheellista naiiviutta, mutta se on vapaammin tulkitsettavissa. Työ myös kaunis ja eheä, koska se on sidoksissa installoituun tilaan ja esitetään loopilla.

Liitän teoksessa sulavat jäätelöt hetkessä elämiseen. Jäätelöt sulavat lämmöstä riippumatta ja ovat sidoksissa iglumaiseen pakastearkkuun. Tulkitsen että teoksen allegoria on se, että emme pysty esimerkiksi vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti ympäristöömme, ja tekijöihin jotka saavat meidät ”katkeamaan ja sulamaan”.  Ilmastonmuutos ja luonnonilmiöt ovat juuri tällaisia asioita. Mutta loppu peleissä eroosio ja muutos on harmoonista ja kaunista. Muutos on ainut asia mikä on pysyvää.

tiistai 10. syyskuuta 2013

#2 Post in English

A week ago I had an exhibition from caféteria called "Kahvilla". The opening were succesful. The place wasn't so big but during the few hours which we celebrated the premiere there were so many friends and so many people. Thank you for coming ^^

 Here is some pictures by Tindessa





I will do the documentation on next week, when I have more time
Even I've been quite busy when I got back to Finland, I've been painting as much as last Spring. With my classmates, we have own classroom, like a studio or something, which each of us have own working space for doing art or just saving stuff. I have spent lot hours in my 'spot', because I rather stay at school painting before my work starts at the theatre.

Here's some results. Little bit different than above.

 (no name), acryl and ink


 Flower-cancer, acryl and ink


 All around the world, acryl, coffee and ink


'Ass', acryl, coffee and ink

torstai 5. syyskuuta 2013

Pitkästä aikaa omaa matskua


Veljen synttärilahja

Kun palasin Suomeen Tsekin maalta, en ole oikein mitää saanut aikaiseksi internet -päivitysten suunnalta. Sen sijaan, oon maalannu. Tänä tiistaina mulla oli näyttelyavajaiset Ravintola Kahvillassa. Näyttelyn nimi on KUVAMUOTOKUVA ja joka vähän avaa tätä aihetta:
Ruut Luoto : KUVAMUOTOKUVA

Identiteettini on keskiruumiini. Välillä se on ”se isotissinen muija”, välillä taas se ”vähän pullukka tyttö”.

Teokseni ovat kehoni muodoista ammennettuja muotokuvia. Ne ovat omassa päässäni 
luotuja epärealistisia kuvia siitä miltä näytän muiden ihmisten silmin; vääristyneitä, inhottavia ja 
ylikorostettuja.
Maalauksissani on käytetty kahvia, mustetta ja akvarellivärejä paperille. Tekniikka tuo töihin sekä 
graafisuutta mustilla vahvoilla rajauksilla, että valon ja varjon kontrasteja kahvin tummilla ja vaaleilla sävyllä.

Ensimmäinen näyttelyni  KUVAMUOTOKUVA, sai alkunsa luonnoksista, joita maalasin 
työharjoitteluni vapaa-ajalla Tsekin Tasavallassa. Itsetutkiskelu ja maalaaminen olivat tapoja vaipua 
hetkeksi omiin ajatuksiini vieraan kulttuurin hektisessä ympäristössä. Oli vaikeaa saada aikaiseksi mitään 
valmista ja eheää taideteosta, ilman työnsä palautetta tai toisenlaista tarkastelunäkökulmaa töihinsä. Sama 
pätee myös oman ulkonäön suhteen. Aina ei kuitenkaan ole se ”huono kroppa -päivä”. On aamuja jolloin 
katson itseäni peiliin ja huomaan että olen kaunis.

Seuraava näyttely on sitten Telakalla Ilain kanssa helmikuussa. Nyt pitäis olla jo jossain punaisessa langassa mihin suuntaa me halutaan töillämme ajautua, mutta ens vuosi tuntuu vielä niin kaukaiselta, ettei sitä osaa okein niitä varten vielä töitä tehdä. Nyt mä vaan maalaan koska voin. Koululla on hyvät tilat ja oon kaivannu öljyvärejä.

Oltiin viikko sitten Seilissä tekemässä videotaidetta. Se oli tosi haastavaa. En osaa oikein ajatella kameran kautta maailmaa.No tutkin työssäni sitten ääntä. Oon nyt hiukan kiireisellä tuulella, niin linkkaan sen tähän vaikka jälki editissä.